Tunnustusta

Tämä super aktiivinen kirjoittelija sai tunnustusta (ja pientä vihjausta tästä aktiivisesta kirjoittelusta :D ) Sabinalta , kiitos!! Ja yritetään kyllä nyt ryhdistäytyä taas, tämä vuosi kun on ollut aikamoista hullunmyllyä, mutta pikkuhiljaa tasottuu, joten toivotaan blogillekin löytyvän paremmin aikaa.

Sääntöjäkin tämän tunnustuksen mukana tuli:

- Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi haasteen sinulle
- Valitse viisi blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
- Toivo, että ihmiset kelle jätit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen.

Itse taidan seurailla eniten seuraavia:

- Sabina ja Jeriko (ei kielletty antamasta tunnustusta takaisin, ja teitä varmaan ahkerimmin seurailen)
- Tuija ja Ronja
- Nassu ja Milo
- Essi ja Lulu jotka päivittelevät yhtä aktiivisesti, kuin allekirjoittanut :D
- Agi.fi blogia tulee myös seurailtua suhteellisen säännöllisesti (vaikka tämä nyt ei taida sääntöihin sopiakaan..)

Montaa muutakin blogia tulee toki seurattua.

Kuukauden aikana on taas kerennyt tapahtuakin, tiedossa on ainakin seuranvaihto agilityn osalta. Meni nykyisessä seurassa aikamoiseksi säätämiseksi, joten katsoin parhaaksi siirtyä sivuun..ja mikä hienointa, meidät hyväksyttiin toiseen seuraan ja loppukaudelle löytyi myös ryhmäpaikka!

Nyt marraskuussa on myös ensimmäiset alueellisen valmennusryhmän treenit, joita odotan todella innolla! Jos löytyisi taas uusia eväitä eteenpäin pääsemiseksi :)

Viime keskiviikon agitreeneistä tulikin omatoimitreenit ja Lukan kanssa keskityttiin kontakteilla pysymiseen (taphtui mitä tahansa!) ja kepeillä ohi juoksuihin. Molemmat toimi yllättävänkin hienosti, eritoten kepeistä jäi todella hyvä fiilis! Jostain syystä olen itse kepeillä tottunut hiukan himmailemaan tai en ainakaan täysiä ole ohitse juossut, mutta näemmä ihan turhaan! Vaikka kuinka pyrähteli jätkän ohi, teki loppuun valsseja tai mitä muuta tulikaan keksittyä, tuntui Lukankin vauhti kepeillä vain kasvavan ja joka kerta tuli hienosti myös loppuun asti. Kontaktitkin näyttää taas paljon paremmilta, tosin pientä epävarmuutta (eli hiippailua) ilmenee loppukontaktilla. Tästä nyt saa ihan itseään syyttää, mutta olen ihan vakuuttunut, että ongelma kyllä saadaan korjattua :)

Luonnetesti ja tokoilua

Lauantaina käytiin Janakkalassa luonnetestissä, jossa tuomareina toimivat Leena Berg ja Sami Heikkilä. Samaisessa testissä oli mukana myös Lukan veli, sekä muita tuttuja koiria, joten päivä oli oikein mielenkiintoinen! Kaikenkaikkiaan testi oli Lukalta erittäin Lukamainen esitys ja suuria yllätyksiä ei tullut. Ainoa ja valitettava yllätys oli se, että Luka reagoi laukauksiin (mitä ei ole ennen tehnyt), joten testin lopputulos oli siis sitämyöten hylätty.

Loppupisteet yhteensä 127 pistettä, alla pisteet osa-alueittain ja tuomarin kommenttien kera.

1 Toimintakyky +1 Kohtuullinen
- "Koira ratkaisi kelkan varsin rivakasti, ottaen huomioon, että  vastetta oli. Eli koira kävi kovasti kierroksilla, mutta pystyi tästä huolimatta mennä katsomaan kelkkaa. Pimeässä huoneessa ei apuja tarvittu, mutta omistajan löytämisessä kesti hetki, eli selvisi tästä kohtuullisesti. Koira osaa toimia itsenäisesti."

2 Terävyys +2 Suuri, hillitty
- "Taas löytyy suurta vastetta, mutta koira on myös rehellinen, eli sietää hyökkääjän, kun tilanne on ohi."

3 Puolustushalu +2 Suuri, hillitty
- "Ja sehän puolusti! Hyökkääjä sanoi, että ihan hammaskalusto oli näkyvissä, eli agressioaluetta löytyy ja koira myös käyttää sitä. Kun on taistelutahtoa ja agressioaluetta ja ne laitetaan yhteen, niin silloin tulee koneesta tehoja ulos. Koira kyllä hillitsee itsensä, mutta koska hermot ovat hiukan siinä rajalla, pitää omistajan muistaa olla aina tarkkana ja pitää ne silmät selässäkin. Koiraa ei pitäisi turhaan prässätä."

4 Taisteluhalu +2 Kohtuullinen
- "Moottoria siis löytyy, varsinkin pidättyväisyyden huomioon ottaen, koira lähtee hyvin vääntämään. On aika hieno suoritus, että koira pystyy voittamaan vierasta ihmistä kohtaan ensisijaisen "vastenmielisyyden", koska se keppi on vain niin hieno juttu! Myös kelkalla koira antoi vastetta."

5 Hermorakenne +1 Hieman rauhaton
- "Koira joutuu tekemään töitä pitääkseen itsensä kasassa kun paineistuu. On myös siinä rajoilla, mutta pysyy kuitenkin plussan puolella."

6 Temperamentti +1 Erittäin vilkas
- "Reagointi- ja havoinnointikykyä löytyy, koiralla on ns. erittäin hyvä mielikuvitus. On heti salamana mukana ja intensiteetti saattaa olla jopa suurempi, kuin annettu ärsyke. Jalat vie helposti enemmän, kuin ajatus." Tähän on pakko kommentoida itse, että tuo kuvastaa Lukaa kyllä ihan äärimmäisen hyvin.

7  Kovuus 1+ Hieman pehmeä
- "Koira ensisijaisesti valitsee kiertää uhkaa aiheuttaneet kohteet."

8 Luoksepäästävyys +2b Luoksepäästävä, hieman pidättyväinen
- "Vieras ihminen ei ensisijaisesti välttämättä ole kiva juttu, vaan vieras joutuu tekemään töitä. Koira kuitenkin sietää tämän ja antaa koskea. Tämä teettää varmasti omistajallekin paljon töitä."

9 Laukauspelottomuus -laukausaltis

Ja tässä video


Tuomari vielä totesi, että ei varmasti ole helppo koira ja tulee vaatimaan omistajaltaan aina askeleen edellä olemista, mutta niitä hiukan huonoja hermoja koira paikkaa hienosti toimintakyvyllä. Summasummarum, täytyy olla aika samaa mieltä ja itsellä tiedossa olevat asiat tuli nyt sitten todettua vielä ulkopuolisen toimesta :D. Ainoa yllätys tosiaan oli tuo laukasalttius ja ehkä myös tuo suuri puolustushalu. Ajattelin kyllä, että Luka varmasti puolustaa, mutta en uskonut sen sitä tekevän ihan noin tosissaan. Kelkalla kun alkoi haukkua, niin hetken tuijotti haukkuen mua ja ilmeisesti siinä kohta totesi, että minä vain tonotan siellä, enkä tee mitään, joten pakko tehdä itse. Ja ihan itsenään siis esiintyi. Testin kuulemma saisi puolenvuoden päästä uusia, mutta katsotaan sitä nyt. Meillehän tuolla hyväksytty/hylätty asialla ei merkitystä ole, mutta ehkä muutaman vuoden päästä voitaisiin uusia ihan mielenkiinnosta. Ja käydä myös vaikkapa MH-kuvauksessa, mielenkiintoisiahan nämä!

Testin jälkeen heittelin Lukalle palloa kentällä ja jotain temppuiltiin siinä, jos olisi vaikka jäänyt jotain "hampaan koloon", mutta mitä vielä, eipä tuo jätkään mitenkään vaikuttanut. Ihan normaali itsensä oli myös testin jälkeen.

Eilen käytiinkin sitten Sabinan ja Ukon kanssa lenkillä sekä tokoilemassa. Nyt myös saatiin vahvistus aiemmille epäilyilleni Lukan seksuaalisesta suuntautumisesta, sillä Ukkohan täysin valloitti Lukan sydämen. Lenkki meni vielä ihan normaalisti leikkien, mutta lopputreeneistä keskittyminen alkoi herpaantua ja sydämen kuvat leijailla. Päästettiin pojat vielä juoksemaan treenien jälkeen ja Luka tosiaan oli aivan myyty..meinasipa tulla tyhmä kinakin, mutta onneksi ei mitään vakavampaa ja ihan yhtä iloisena touhu jatkui ja Lukan puolelta ne sydämen kuvat leijali edelleen..

Mutta siitä tokosta, tunnarin alkeita ollaan nyt opeteltu niin, että olen omaa kapulaa jemmannut lehtien alle piiloon ja hyvin Luka on hoksannut mitä haetaan takaa. Näitä tehdään aina lenkin lomassa, jotta saataisiin toistoja usein, mutta vain vähän kerrallaan. Otettiin eilen myös kentällä pari toistoa ja kivasti meni.

Sitten se meidän murheenkryyni paikkamakuu, mitä alettiin tekemään ihan alusta. Otettiin kolmeen eri kertaan, joista kaksi ensimmäistä aivan mallisuorituksia! Kolmas kerta oli pakko ottaa hyvin lyhyenä, että sain pysymään sen vielä onnistuneena, koska tässä välissä oli alkanut ne sydämen kuvat leijailla..kokonaisuudessaan jäi hyvä mieli ja löytyi taas lisäintoa treenailla tokoakin.

Treenitaukoa

Treenitaukoa on siis pukannut, mutta ei todellakaan vapaaehtoistas sellaista..Lukalla siis on ollut tassussaan pieni anturahaava, eli vapaana juostavat lenkit, agility ja kaikki muu vauhdikas on ollut täysin pannassa. Tokossakin pääasiallisesti olen palkannut lelulla, joten sekin siis pois. Sisällä ollaan toki opeteltu uusia temppuja ja hinkattu rauhallisempaa tokoa, kuten kaukkareita ja tunnarin alkeita.
Yllättävän hyvin pienen pojan päänuppi tätä "tekemättömyyttä" kesti, kunnes noin kolmen viikon treenitaukoilun jälkeen alkoi hiukan kyllästyttää..kotiin tullessa odotti pieni yllätys, kun Luka oli konunnut kaapista mun nilkkapainot ja roudannut petilleen, hakenut kylppärin lattialt kasvojen kuorinta-aineen sekä erilaisia sheivaus tarvikkeita. Oli hiukan naurussa pitelemistä, onneksi mitään ei kuitenkaan oltu tuhottu :D

Keskiviikkona vihdosta viimein oli taas agitreenit ja olinkin henkisesti valmistautunut jo etukäteen, että Lukan päässä saattaa tapahtua aikamoinen räjähdys. Ja niinhän siinä kävikin, hullun kiilto silmiin ilmestyi jo siinä kohtaa, kun Luka huomasi meidän kaartavan hallin pihaan..lopun voitte varmaan arvatakin, ei mennyt treenit ihan putkeen :D Mutta vauhtia ainakin oli ja kyllä tämä taas tästä, kun päästään normaali rytmiin kiinni!

Kisauran korkkaus

Noniin, nyt se on sitten tehty, eli juostu meidän ensimmäinen virallinen agility kisa! Mukaan mahtui niin hyvää, kuin huonoa, mutta pääasiallisesti jäi hyvä mieli :) Jostain syystä jännitin ihan älyttömästi ennen ensimmäistä rataa, joka selvästi myös vaikutti Lukaan, mutta toinen rata meni sen osalta jo paremmin. Ensimmäiseltä radalta 10, yksi rima ja yksi kielto putkelta. Parissa kohtaa Luka myös valuu oikein kunnolla, kun en ole ajoissa kertonut minne mennään. Ja nyt videolta katsoessa oikein hävettää tuo ohjaus, mistä tulee tuo putki kielto..olisin voinut juosta ihan täysiä koko matkan, mutta mitä teen!? Pysähdyn yhtäkkiä ja kesken kaiken..no, omaan piikkiin meni virheet, Luka on taitava!


Toiselta radalta tulikin sitten hylky. Note to self: älä koskaan muuta suunnitelmaa rataan tutustumisen jälkeen! Leenakin oli kisaamassa Lillin kanssa ja oli kauhuissaan katsonut, että mitä ihmettä teen, kun juuri olin puhunut päinvastaista..no siinähän meni sitten itselläkin paperit sekaisin ja Luka pääsi keppien jälkeen luiskahtamaan hypyn yli ja hyppäsi siis väärään suuntaan. Sen jälkeen tuli sitten muitakin virheitä, eli en enää saanut koottua itseäni :/ Mutta ehkä sitä tuohonkin harjaantuu!

Tavoitteenahan oli, että saan Lukan rauhoittumaan ennen lähtöä ja pysyn itse rauhallisena sekä pidän kiinni suunnitelmasta. No, olisin voinut rauhallisempikin olla, mutta heti ensimmäisen radan jälkeen helpotti, joten kyseessä oli varmasti "ekat kisat" jännitystä..tästä huolimatta sain Lukan ihan hyvin rauhoittumaan, joten siltä osin pysyttiin tavoitteessa :) Suunnitelmastakin pidettiin ekalla radalla kiinni, joten tuo tavoite onnistui puoliksi :D Nyt nokka kohti uusia kisoja vaan, kyllä meistä vielä hyviä tulee!

Hiljaiseloa

Blogi on pitänyt jälleen hiukan hiljaiseloa, lähestulkoon koko kesän! Kovasti ollaan kuitenkin oltu menossa ja nautittu tuosta niin ihanasta (=kylmästä ja vähälumisesta) kesästä. Toivottavasti syksystä kuitenkin tulee kunnollinen ja kohta päästään ihastelemaan, kun lehdet vaihtavat väriään ja keli on ihanan raikas.

Lukahan on nykyään (taas) kaupunkilaiskoira ja vieläpä ihan keskustalainen! Alkuun hiukan jännitin, kuinka omakotitalosta siirtyminen takaisin kaupungin pieneen kerrostaloon sujuu, mutta eipä sen kanssa mitään ongelmia ollut. Varmasti asiaan vaikutti se, että Luka kuitenkin asui elämänsä ensimmäisen reilu vuoden kerrostalossa. Aamulenkinkin maisema vaihtui "maalais"miljööstä Hämeenpuiston hulinaan.Onneksi kuitenkin eteläpuisto ja Pyynikin mahtavat lenkkimaastot ovat lähellä!

Treenailtukin ollaan, lähinnä tokoa ja agilitya. Tokon kanssahan pidettiin pitkä tauko ja aloitettiin uudestaan loppukesästä, nyt pikkuhiljaa on taas palaset loksahtanut kohdilleen. Vielä haetaan paikkamakuuseen oikeaa mielentilaa, eli rauhoittumista. Luka siis kyllä pysyy paikoillaan kuin tatti, mutta vinkuu. Otettiin siis takapakkia ja rakennetaan tämä ihan rauhassa kuntoon, eikä hätäillä.

Agility onkin ollut se kesän pääjuttu ja aikapitkälti siitä on tullut myös se meidän päälaji. Luka on kyllä loistava koira ja edelleen tässä pääkoulutettavana on allekirjoittanut. Kun itsellä on selvät sävelet, eikä mitään ylimääräisiä sipsutuksia ja balettikuvioita kentällä, kaikki sujuu hienosti. Kun itse sählään, niin ei ihmekkään että Luka turhautuu ja sählää sitten itsekin.

Muutama viikko sitten käytiin kuitenkin Takkujen epiksissä tarkistamassa hiukan tilannetta ja olin kyllä niin mielissäni! Suurin ilon aihe oli se, että sain Lukan rauhoittumaan kentän laidalle. Samalla rauhoituin itse ja oli todella mukava lähteä radalle. Heti perään toinen suuri ilon aihe, Luka ei tiputtanut ainoatakaan rimaa! Tämän kanssahan ollaan taisteltu ja ilmeisesti vihdoin tehty jotain oikein :) Otettiin kuitenkin harmittava kielto putkelta (jota taphtui myös eilisessä reeneissä!? mitä ei siis koskaan ennen ole tapahtunut..) ja 0 suoritus valitettavasti jäi. Oltiin kuitenkin toisia ja Luka sai hienon uuden lelun ja puruluita! Seuraavaksi käydään sitten katsomassa, millainen katastrofi saadaan virallisissa kisoissa aikaiseksi :D Mennään ihan harjoitus mielellä ja edelleen tavoitteena, että oma ohjaus pysyy kasassa ja Luka aloittaisi suhteellisen rauhallisessa mielentilassa. Alla vielä ratapiirros epiksistä! (Puomi tosin näyttää luonnottoman pitkältä, mutta eiköhän tuosta idea selväksi käy.

Hyppää hyppää!

Sunnuntaina hypättiin..ja hypättiin. Oltiin siis agilitya treenailemassa ja koitetaan nyt keskittyä tuohon meidän ongelmakohtaan, eli hyppäämiseen. Luka ei rimoja kunnioita sitten pätkääkään, joten kivinen tie on edessä, mutta eilisen perusteella jo rupesi näyttämään siltä, että kyllä meillä toivoa on! Loppupeleissä viimeiset rimat oli jo 70cm korkeudessa ja hyvin tultiin yli. Kyllähän Luka hypätä osaa, kunhan vain malttaisi keskittyä! Viretilalla on älyttömän suuri merkitys tässäkin, Lukahan vetää ihan jo kentälle menosta aikamoiset kierrokset ja jos siinä tilassa lähdetään rataa tekemään, on aika varmaa, että jo ensimmäitse rimat tulevat ropisten alas. Nyt sitten ei edes lähdetä liikkeelle, ennenkuin jätkä hiukan on rauhoittunut. Samaten oman ohjauksen pitää olla selkeää ja määrätietoista, kuten myös pitää muistaa itse oikeasti juosta eikä mitään sipsuttelu töpötystä, joka epävarman näköisenä liikehdintänä tekee myös koirasta epävarman.

 Agilityn jälkeen suunnattiin vielä toko-koulutukseen SDP:lle. Koulutus oli ihan LeVekin sisäinen ja kouluttajana oli Saara Antila. Kaikki koulutettavat olivat saaneet valita kaksi liikettä, meillä oli seuraaminen ja nouto. Seuraaminen on kuulemma ihan hyvällä mallilla, korjattiin allekirjoittaneen omaa kävelyä! Kävellessä "varon" koiraa liikaa ja omat liikkeet/käännökset saisivat olla terävämpiä, nyt siis pitää harjoitella kävelemään kunnolla :D Noutokapulahan rupesi Lukalle jostain syystä olemaan yök-kamala, joten halusin tähän uusia vinkkejä. Kotona olinkin jo hetsannut Lukaa kapulalla, mutta jättänyt antamatta ja samalla tyylillä jatkettiin koulutuksessa. Hetsattiin, heitin kapulan ja vielä pidin kiinni Lukasta ja hetsasin lisää. No jätkähän lähti kuin tykin suustä! Tarkoitus oli, että nappaan lelun heti esiin kun ottaa kapulan ja saisi sen siis tiputtaa, mutta lelun nähdessään Luka vain tiukensi otetta ja kiisi takaisin, loistavaa! Kyllä tästäkin hyvä tulee..kouluttaja sanoikin, että on oikein kelpo oppilas, kun vire vain saadaan kohdalleen. Lukahan on siis huono rauhoittumaan kentälle ja tähänkin päästiin pähkimään ratkaisua..laitoin Lukan "väliajoiksi" maahan odottomaan ja niinhän se alkoi turhautumisen jälkeen kaamea komennushaukku. Kouluttaja käski olemaan huomioimatta ja kävelin sitten itsekseni kentällä ja heti kun jätkä rauhoittui, jatkettiin hommia. Tätä samaa ollaan nyt tehty myös agility kentällä, eli jätän huutamisen täysin huomioitta ja jos Luka nousee, käyn äänettömästi (mutta napakasti) palauttamassa paikalleen. Tämä on toiminutkin nyt yllättävän hyvin, Luka kun kokee sanallisen palautteen aina hyvänä juttuna, "saimpas huomiota" vaikka se ikävän sorttista olisikin. Hommia siis piisaa, mutta kyllä se valokin jo näkyy! :)

Eilen olikin sitten varsinainen kaaos päivä ja kaikki treenailut jäivät sen vuoksi väliin. Allekirjoittanut oli siis mukana tuolla kolari kaaos-sumassa ja kotimatka vartin sijaan kesti lähes kolme tuntia! Meinasi kyllä huumori loppua jo useampaan kertaan..ja kotiin päästyä tuli huomattua, että pihassa on noin metri lunta ja autolla on ihan turha edes yrittää ajaa perille. Ei muuta kuin lumihommiin..onneksi naapuri tuli pelastamaan päivän lumilinkonsa kanssa, muuten huhkisin pihalla todennäköisesti edelleen..

Hiljaiseloa

Blogissa on ollut aikamoista hiljaiseloa, mutta muuten onkin sitten tapahtunut, ei ole siis edes ennättänyt kirjoittelemaan ;) Kevät alkaa pikkuhiljaa hiipiä (vaikkakin nyt ulos katsoessa räntää tuleekin), joten eilen ulkoiltiin oikein urakalla ja nautittiin ihanasta auringon paisteesta.

Käytiin samalla myös Levekin kentällä hiukan tokoilemassa. Koitin myös kuvata treenejä hieman, mutta kuten ao. videosta huomaa, kamera jäi hiukan vinoon ja allekirjoittanut ei ollut täysin selvillä kuvattavasta alueesta :D Tästä syystä suurinosa tapahtumista otti paikkansa videon ulkopuolella ja paljoa katsottavaa ei jäänyt. Kenttä oli myös tooodella liukas, joten aikamoista köpöttelyä oli liikkuminen. Ohjaajallahan on pitkään ollut aimoinen motivaation puute tokon osalta, mutta josko se nyt sieltä pikkuhiljaa alkaisi taas löytyä. Aloitettiin mm. seuraamisen rakentaminen (kontaktin kautta) ihan alusta..edystä onkin tullut ja mikä tärkeintä, meillä on ollut oikein hauskaa! Ei todellakaan mitään hampaat irvessä väkisin vääntämistä, vaan tehdään juuri niin paljon kuin huvittaa, silloin kun huvittaa ja muistetaan pitää kivaa. Liikkeestä seisomisessa Lukalla oli jossain kohtaa ongelma, että käskyn jälkeen vielä se yksi tai kaksi askelta saattoi tulla, nyt ollaan saatu valuminen pois ja stoppi tulee kuin seinään (osuttiin tuon kanssa jopa videolle!).

Ennen ja jälkeen treenejä samoiltiin Lempäälän metsissä  ja ilmeisesti jätkääkin hiukan ramasi, koska kotiin päästyä hyppäsi sohvalle ja painoi päänsä tyynyyn!

Agility treenit jatkuu myös, pääpaino tällä hetkellä ohjaajan kehittymisessä, koska koirahan on taitava :)
Viime perjantaina Levekin treeneissä käytiin vain piipahtamassa ja tehtiin muiden rataa rakentaessa ja siihen tutustuessa keppikulmia ja kontakteja. Vaikka radalla pyöri viisi muuta ihmistä ja yksi toinen koirakin, ei keskittymisvaikeuksia ollut. Tuntui, että Luksus jopa hiukan skarppasi tuossa häiriössä! (Toko kentällä vaikutus tunnetusti ollut aina päinvastainen, mutta ehkä silläkin saralla on vielä toivoa;) ) Avokulmaa kepeille hakee kyllä todella hyvin, varsinkin siihen nähden, ettei sitä juurikaan olla treenattu..kepit taitaa muutenkin olla se ihan paras juttu Lukalle. Konktaktitkin sujuu suhteellisen mallikkaasti, huolimattomuusvirheitä rupeaa tulemaan siinä kohtaa, kun jätkä väsyy..mutta muuten näyttäisi oikein mainiolta! Jahka omat kädet ja jalat saadaan vielä tottelemaan käskytystä paremmin, niin taitaa kisakentät kutsua meitä :)

Lahti RN 15.1.

Eilen käytiin pyörähtämässä Lahden ryhmänäyttelyssä, jossa mukana oli kaikki sisarukset ässä-pentueesta. Kotiin tuomisena ERI ilman SA:ta, tuomari kehui rakennetta, mutta sanoi vielä hiukan kehittymättömäksi ja hännän kanto oli kuulemma turhan komea ;) Marneus-veli nappasi SERTin, onnea siitä vielä :)

Komia

Arvostelu: Tuomarina Harry Tast
"22 kk, vielä hiukan kehittymätön runko, syvä takaluisu kallo, etuasentoiset lavat, hyvä takaosa, luusto ja käpälät. Erinomainen kaksinkertainen turkki. Säännölliset, mutta kiireiset liikkeet. Askel jää lyhyeksi ja häntä nousee."

Kasvattajaluokka

Lukan esiintyminen oli tosiaan hiukan hätäistä, liikkuu esim. juoksulenkillä huomattavasti kauniimmin. Ehkä pitäisi tuotakin vähän treenata jos meinaa näyttelyissä käydä? :D Jotenkin se vain aina jää..No, ihan hyvä arvostelu kuitenkin saatiin mukaan ja lisää kokemusta! Misseilyjä taidetaan katselle seuraavan kerran tuossa keväällä/kesällä.

Agilitykisauran korkkaus ja maaputkia raunioilla!

Blogi on elänyt hiljaiseloa koko alkuvuoden, mutta koitetaampa taas ryhdistäytyä! Eilinen aamu aloitettiin aikaisin rapsakassa pakkasessa (joka yllätti täysin!) raunioradalla. Kaikille otettiin vain kaksi maalimiestä, ettei ohjaajat ja koirat autoissa jäätyisi pystyyn. Lukalle otettiin ensimmäisen kerran maansisällä meneviä putkia, ovat siis ahtaita, pimeitä ja pitkiä. Ajattelin ensin, että voi olla Lukalle kyllä turhankin jänskä paikka, mutta reippaasti jätkä meni! Ensin kyllä kokeili jäädä putken suulle haukkumaan, että tuolla se on, mutta kun ei tuota kelpuutettu, niin putkeenhan se oli syöksyttävä. Toinen maalimies mäen päällä betoni kasan takana, siinä ei mitään ongelmaa.

Treenien jälkeen käytiin vielä pieni "lenkki" Sulkavuoren päälle muutaman treenikaverin kera. Mukana oli myös vähän vajaa vuoden ikäinen flätti uros, jonka kanssa Luka leikkikin ihan hulluna! Oli mukava huomata muutaman ikävämmän kokemuksen jälkeen, että yhtälailla se Luksus tulee urostenkin kanssa juttuun! Näitä lisää :)

Siitä lähdettiin kotiin sulattelemaan itseämme ja lähtö agikisoihin Sport Dog Parkille. ..tosin Luka jäi kyllä kotiin :) Aloitin siis oman kisauran lainakoira Ruun kanssa! Nyt on se ensimmäisen kisan kammokin pois alta, niin varmasti helpompi aloittaa kisailut Lukankin kanssa. Kisaurahan tuli siis aloitettua mini3 luokasta, mitä sitä suotta sinne ykkösiin :D Suurin pelko itsellä oli, että mitä jos en muistakkaan ratoja!? Mutta onneksi se oli turha pelko, hyvin pysyi mielessä molemmat radat. Erityisesti ensimmäinen rata (kuva alla) tuntui oikein kivalta ja paremmin se menikin. Kaikki sujui hienosti aina keinulle asti, josta kaksi(!) kieltoa. Tähän väliin mainittakoon, että Ruu on kuuro, joten ohjeiden huutelu radalla ei onnistu, vaan pitää ihan tosiaan ohjata. Ohjasin keinun ihan kuin olisin Lukaa ohjannut, eli lähetin jo kauempaa, enkä pysynyt itse aivan vierellä..tästä syystä Ruu tuli ensin keinusta ohi ja kun korjattiin, niin vedätin liikaa ja Ruu hyppäsi kesken kaiken keinulta pois. Kolmas kerta sitten toden sanoi ja jatkettiin matkaa. Kolmas kielto (ja sitä myöten hylky) sitten otettiin kepeiltä..ja kaikenlisäksi samasta syystä kuin keinun ensimmäinen kielto! Loppu rata sitten suijuikin taas hienosti. Eli tavoitteet täytettiin, minä muistin radan ja hauskaa oli :)

Toiselta radalta otettiin myöskin hylky. Ruu lähti kesken keppejä jonkun hajun perässä nuuskuttelemaan tanteretta ja siitäkös omat paperit sekosi :D Heti keppien perään kielto pussilta ja jotenkin ajattelin jo tässä kohtaa hylyn tulleen, joten loppu ohjaus meni vähän sinne päin. Varsinainen hylky tuli kuitenkin vasta putkelta, jossa ohjasin väärään päähän. Toinen rata ei siis mennyt ihan putkeen, mutta hauskaa kuitenkin taas oli! Kiitos vaan Hannalle lelukoiran lainasta :D

Täytyy kyllä myöntää, että pääsi myös pienoinen kisakärpänen puraisemaan, toivotaan että päästäisiin Lukankin kanssa pian kokeilemaan, ainakin epiksissä!