Eilen olikin jännä päivä, kun Lukan kanssa käytiin Pirkanmaan pelastuskoirien alkeiskurssi karsinnassa. Jostain syystä itse taas aamulla jännitin, mutta heti paikalle saavuttua tuli parempi fiilis..varmasti vaikutuksensa oli silläkin, että näkyvissä oli tuttuja naamoja :) Karsinnoissa oli yhteensä hiukan reilu 30 koirakkoa ja käsitykseni mukaan noin 15 valitaan alkeiskurssille, eli aika kovalla kädellä raakataan.
Karsinnat suoritettiin pienissä ryhmissä rasti muotoisesti. Muutama koirakko jätti tulematta kokonaan ja he olisivat kuuluneet meidän ryhmään, joten omassa ryhmässä oli siis kaikki kaksi koirakkoa :D Ensimmäisenä oli ampuminen. Sitä olin etukäteen hiukan jännittänyt, koska Lukalle on ammuttu ainoastaan 6mm ja pelastus puolella taas käytetään aina 9mm pistoolia. Mutta mitään ongelmaa ei ollut! Ensimmäinen laukaus tuli liikkeessä (käveltiin siis jonkin matkaa eteenpäin) ja sitä Luka ei tainnut edes huomata (vilkuili lähinnä naapurin tyttökoiraa ;) ). Toinen laukaus tuli, kun pysähdyttiin..sen Luka noteerasi hiukan kääntämällä päätä, mutta ei muuta. Eli se meni hyvin :)
Seuraava rasti oli luoksepäästävyys ja leikittäminen. No, Lukahan tunnetusti rakastaa kaikkia ja myös leikkii hyvin vieraidenkin ihmisten kanssa, joten myös tämä meni todella hyvin!
Kolmantena oli ketteryysrata, joka koostui huojuvista lankkuviritelmistä, peltikaton pätkästä, ritilästä ja muusta vastaavasta epämääräisestä. Alkuun Luka lähti vauhdilla eteenpäin, mutta ritilän edessä jarrutti, vilkasi minua ja hyppäsi ritilän yli seuraavalle tasanteelle. Meinasin ensin, että otetaan se ritilä uudestaan, mutta rastinpitäjä sanoikin jo kiitos, että se oli siinä. Tiedä sitten kuinka tuo arvosteltiin? Toinen ryhmäläinen (joka oli siis myös ryhmänvetäjä) sanoi, että lähinnä siitä huomasi, ettei juuri olla ritilöillä kävelty ja sehän on ihan totta. Olisi pitänyt jossain kaupan edustoilla käydä totuttelemassa! No, tämä siis ehkä ok..
Sitten siirryttiin raunioradalle missä tarkoituksena oli siis kulkea ennalta määrätty reitti koiran kanssa. Ohjaajalle lyötiin myös työmaakypärä päähän (joka myöhemmin osoittautui tarpeelliseksi :D) Oli kapeita ja ahtaita välejä, ali- ja ylikulkuja. Eipä tuossa sen kummepia ollut, kunhan kuljettiin menemään. Radan lopussa oli taas ritilä ja siitä ei enään päässytkään hyppäämällä ohi. Kuljin sitten itse edeltä ja kyllähän Luka perässä tuli, mutta selvästi huomasi, ettei ritilästä tykännyt. Tuli kuitenkin hienosti ja kovasti tästä kehuin..vähän turhankin kovasti, koska unohdin katsoa itse mihin kuljin ja kompastuin ja kaaduin pää edellä kaiteeseen! Toivottavasti tässä ei arvosteltu ohjaajan suoritusta :D
Seuraavana oli reaktio rasti, eli koira pitkään liinaan ja lähdettiin kulkemaan kohti maalimiestä. Tämähän oli Lukalle tietysti helppoa kauraa, kun hakua ollaan harrastettu..hoksasi heti humpan juonen, sai hajun ja juoksi maalimiehelle. Esitti vielä mallikelpoista maalimies käyttäytymistä ja kävi viereen maate odottamaan palkkaansa..kyllä se siis jotain on oppinut ;)
Sitten siirryttiin parkkipaikan puolelle, jossa tottis osuus. Tarkoitus oli ottaa pätkä seuraamista ja luoksetulo. Seuraaminen piti ottaa aitaan asti, siinä täyskäännös ja takaisinpäin. No, Luka teki todella hyvällä vireellä ja muutenkin vallan hienosti, mutta mitä teen itse!? Meinaan kävellä aitaa päin! :D Siis mikähän mua oikein tuolla vaivasi..no, siinähän tietysti se täyskäännös meni vähän omilla kuvioilla, mutta Luka kyllä seurasi hienosti koko matkan :D Oma tötöily herätti hiukan huvittuneisuutta myös rastin pitäjässä..luoksetulossa ei ensin jäänyt istumaan, mutta kävin palauttamassa ja sitten hyvin. Tämän rastin arvostelusta on vaikea sanoa mitään..Luka esitty kyllä hienoa seuraamista, että toivottavasti en nyt itse pilannut tätä rastia.
Viimeisänä rastina oli pimeä huone, joka sitten oli myös se meidän kompastuskivi. Olin etukäteen ajatellut, ettei ainakaan tässä pitäisi olla mitään ongelmaa, kuljetaanhan me pimeässä porraskäytävässäkin. Minut siis vietiin tuohon pimeään konttiin ensin, jossa ensimmäisestä kontista olikin puikkaus toiseen konttiin, jonka nurkkaan minut istutettiin. Luka tuli rastinpitäjän kanssa sisälle ja oli ilmeisesti aika ihmeissään. Lähti hiippailemaan tuota ensimmäistä konttia edes takaisin, mutta ei huomannut puikkausta toiseen konttiin. Ohjaaja pyysi kutsumaan koiraa, jonka jälkeen liike tassuissa kyllä lisäänty, mutta ei vieläkään hoksannut..kutsuin uudestaan ja sitten pikkuhiljaa rupesi oikea suunta löytymään. Rastinpitäjä vielä väläytti taskulamppuakin..loppujen lopuksi Luka siis minut löysi ja sai kovat kehut, mutta yllättävän vaikeaa se siis oli. Toki kontissa on muitakin vaikeustekijöitä, kun pimeä, koska ovat siis pelastuslaitoksen paloharjoitus kontteja ja ovat aivan nokisia ja voimakkaan hajuisia. No, tämä rasti siis ei mennyt kovin hyvin ja oli ilmeisesti se kaikkein tärkein :/ Tai näin ainakin jutteli eräs tyttö, joka kertoi että oli itsellä jäänyt aiemman koiran kanssa ensimmäisellä yrityksellä paikka saamatta juurikin sen takia, että tuo pimeysrasti meni huonosti. Jännäksi siis menee! Alkuviikon aikana lupasivat ilmoittaa, aukeaako tie alkeiskurssilla..pidetään sormet ristissä!
