Haaste ja hakuilua

Jahans, kaippa se sitten pitää mukaan lähteä, kun haastetta pukkasi oikein kahdesta suunnasta! Kiitos siis Sabinalle ja Annelle! Täytyy sanoa, että olin hiukan huuli pyöreänä ensin, että mikä ihmeen blogihaaste, mutta selvisihän tuo (ainakin jotenkuten :D )

Tunnustuksen saaneen pitää:
1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustusta kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään

Haluan antaa tunnustusta Tuijalle, Essille, Nassulle, Saijalle, Kaarinalle, Heidille ja Hanna M:lle. Jatkaa kuka jaksaa! :) Ja suurinosa on varmaankin jo saanut tunnustusta toisaalta :D

Kahdeksan satunnaista asiaa itsestäni:

1. Elämäni parhaisiin päätöksiin kuuluu lähes 10v. kestäneen tupakoinnin lopettaminen (josta nyt kulunut noin kaksi vuotta)! Suosittelen.
2. Rakastan moottoriurheilua, erityisesti moottoripyöräilyä. Itselläkin oli moottoripyörä useamman vuoden, mutta koiraharrastus kun vei kaiken ajan, sai pyörä lähteä parempaa aktivointia tarjoavaan kotiin! :D
3. En voi sietää energiajuomia, hajukin jo etoo.
4. Olen kenkäfriikki ja erilaisia korkokenkiä on kertynyt jo huomattavasti enenmmän kuin tarpeeksi.
5. Pelkään korkeita paikkoja. Tai en niinkään korkeita paikkoja, vaan tippumista, eli niin kauan kuin seinät on ympärillä, kaikki on hyvin! :)
6. Minua luullaan ulkonäköni perusteella hyvin usein huomattavasti nuoremmaksi.
7. Viihdyn erittäin hyvin työssäni ja suurin syy siihen on mukavat työkaverit!
8. Pidän kovasti sarjakuva Nemistä.
__________________________________________________

Lauantaina oltiin Sääksjärvellä hakuilemassa neljän koirakon voimin. Lukalla otettiin helppo ja kiva treeni, jossa painotettiin suoraan kulmiin uppoamista. Ensimmäinen maalimies hajuhakuna, lähetyst keskilinjalta. Toinen mm löytyi ojan takaa, joten sinne ääni vahvistus. Kolmas otettiin valmiina. Kaikki meni todella hienosti, hyvä Luksus! Koska kolmas (eli tuo valmis) pisto meni niin hienosti, niin jätettiin siihen. Loppupalkan kanssa vielä haukutettiin keskilinjalla.

Hakuilujen päätteeksi jäätiin ottamaan vielä paikkamakuu treeni. Lukan molemmin puolin saatiin jälleen ihanaiset bortsu-tytöt ja kuten olettaa saattoi, taas tuo ponkaisi pystyyn. Kunnon suuttumisen jälkeen taas pysyi. Näitä varmaan saadaankin sitten hinkata koko talvi :D Noo, josko se tästä.

Kotosalla otettiin sitten vielä vähän noutokapulan pitoa, pitkästä aikaa. Meillähän tuli tuon noutokapulan pitämisen kanssa pieni seinä vastaan, joten jätettiin asia hautumaan. Nyt lähdettiin hiukan toisesta vinkkelistä liikkeelle ja hyvältä näyttää. Tarkoituksena olisi nyt treenailla myös avoimen liikkeitä, jotta päästäisiin suoraan alosta siirtymään avoon. Siihen ensimmäiseenkään kokeeseen ei kyllä olla menossa pitkään aikaan, mutta ollaanpahan sitten ainakin valmiita! :D

Paikkamakuuta ja rauhallisempaa ohjausta

Agilityn osalta tosiaan alkoi hallikausi myös Levekillä. Ensimmäinen kerta menikin lähinnä siihen, että ohjaaja kartoitti missä vaiheessa kukakin on, koska kyseessä on ihan uusi ryhmä. Tasoa "testattiin" seuraavalla pätkällä:



Meitin ensimmäinen veto meni muuten hyvin, mutta pari rimaa tuli alas. Kokeiltiin sitten muutamaakin eri ohjausta ja heti kun itellä oli selkeä ja rauhallinen meininki, niin hienosti pysyi rimatkin. Lopussa otettiin vielä erikseen takaa leikkausta 12 hypylle ja hienosti Luka kyllä ohjautuu, eikä hyppytekniikassakaan ole vikaa silloin kun tietää mitä tehdään! Kuvassa taitaa olla hiukan mittasuhteet pielessä, koska tuo hyppy 12 oli huomattavasti kohtisuorempaan edelliseltä hypyltä..mutta eikai tuo nyt niin tarkkaa ole :D Nyt pitäisi sitten ryhtyä harjoittelemaan nimenomaan sitä itsensä rauhoittamista ja selkeyttä ohjaamiseen homeltamisen tilalle!

Eilen käytiin myös Levekin kentällä vähän tokoilemassa ja ajatuksena oli alunperinkin ottaa nyt sitä paikkamakuu treeniä. Ja sattuipa vielä sopivasti, että yksi Lukan supersuper rakkauden kohteista, ihastuttava bortsu neiti Lola saatiin meitä avustamaan. Aivan oletetusti Luka pompsahti seisomaan sydämen kuvat silmissä ja hyvä näin, pääsin nyt kunnolla tuohon puuttumaan! Lukan toisella puolella oli nuori collie narttu, mutta 'väärän'rotuisena tuo tyttö ei kiinnostanut :D Otettiin sitten aika pitkä (ja tylsä!) paikkamakuu niin, että kävin välillä rauhakseen palkkaamassa ja jos katse siirtyi Lolaan ja häntä alkoi vispata, niin kielsin. Sen ensimmäinen ruotuun palauttamisen jälkeen pelkkä murahdus siis riitti. Näitä lisää! Marja lupasi Lolaa lainata jatkossakin :)

Paikkamakuun jälkeen otettiin muutama hyppy. Se kun sujuu, niin mitä suotta hinkata..välillä vain pitää hiukka muistutella. Loppuaika tehtiinkin lähinnä kontaktia ja muutaman askeleen seuraamista. Eiköhän tämä tästä talven aikana kuntoon saada! :)

Laiska päivittäjä

Hiukan on laiskasti blogia päivitetty, mutta nyt iski syysflunssa, joten mitäpä sitä muutakaan kuin blogiin kirjoittelua! :D

Lukan kanssa käytiin viime lauantaina takkujen järjestämässä toko-kokeessa, mutta eihän sitä ykköstä vieläkään napsahtanut. Pahin painajainen toteutui ja paikkamakuussa viereen tuli ihastuttava bordercollie neiti. Yli puoleen väliin makasi hyvin, mutta sitten rakkaus voitti ja nuori pari lähti yhdessä kohti auringonlaskua. Että näin..tästä syystä pitää varmasti ottaa paikkamakuu treeneissä taas takapakkia ja ihan hetkeen ei olla kokeeseen siis menossa. Jos paikkamakuu olisi mennyt ihan normaalisti, niin ykkönen sieltä olisi tullut..kyllä harmittaa. Ja harmitti myös yksilöliikkeiden aikana, mikä varmasti myös vaikutti. Seuraaminen oli aika kamalaa, kontakti tipahteli ja jätättikin väliin..mutta loppua kohti parannettiin ja jäävät, luoksetulo ja hyppy menikin sitten jo loistavasti. Nyt sitten pidetään talvi taukoa kisoista ja treenataan kovasti! Eli paikkamakuu seuraksi haetaan siis ihastuttavia bortsu neitoja häiriöksi ;)

Eilen sitten alkoi agilityn talvikausi hallissa ja sieltä saikin lähteä hymy huulilla kotiin! Tehtiin pientä radan pätkää kahdella eri ohjaustyylillä.



Ensin otettiin 2 hyppyä takaa kierrolla ja sitten sama hyppy niistolla. Kaikkien oletuksieni vastaisesti tuo niisto-versio oli huomattavasti helpompi ja se taisikin sujua ihan kerta laakista vallan mainiosti! Lopun keppikulma oli hitusen haastava, koska piti muistaa itse jarruttaa ja odottaa, että Luka hakee ensimmäisen välin, koska jos käännyin hypyltä kepeille lähetettäessä itse heti vasempaan, niin Lukalta meni ensimmäinen väli ohi. Mutta kun itse vartosihiukan, niin johan sujui sekin.

Omaa radanlukutaitoa kyllä pitäisi kehittää, että oppisi näkemään sen parhaan ohjaustavan kullekin radalla. Kuten jo sanoin, ylläolevalle pätkälle ei olisi tullut varmaan edes mieleen tehdä niistoa..joka sitten kuitenkin oli se toimivin ratkaisu. No, eiköhän sekin kokemuksen myötä helpotu! :)

Lopuksi vielä Lukalta syysterveiset metsälenkin varrelta!