Aaargh!!

..ja tällä kertaa hermojen menetys ei kohdistu koiraan, vaan kanssa koiranomistajiin! Kyllä kiukutti tänään agility reeneistä lähtiessä! ..ihmiset antavat siis koiriensa räyhätä ja käydä melkein päälle, eikä minkäänlaista kieltoa tai komennusta kuulu!? Ja sama toistui siis useampaan kertaan ja useamman koiran kohdalla..ja ollaan siis reenikentällä! Tai kentän laidalla, mutta nätisti se pitää siinäkin käyttäytyä (tai ainakin ojentaa huonosta käytöksestä). Kyllä meni hermot..ja niin meni Lukallakin, ei mikään ihme. Luka todella harvoin rähjää vieraalle koiralla ja silloinkin vain niin, että Lukalle joku on ensin rähjännyt..se vaihe on nyt työnalla, että silloinkaan ei asiasta välitetä vaan jätetään ihan omaan arvoonsa. Kyllä sitä on käsittämätöntä porukkaa.

Mutta se siitä avautumisesta ja vähän iloisempiin asioihin, puomi ei enään pelota! Jee! :D Ollaan tosiaan menty jonkinaikaa vaan alastuloa ja pikkuhiljaa olen nostanut Lukaa tasaiselle osuudelle ja sieltä sitten alas. Tänään reenien lopuksi Luka jo juoksi puomin ihan alusta loppuun! Mahtavaa! ..palkka siis jätettiin yhdessä alastulon eteen, niin oli niin kiire palkalla, että se jännittäminen ilmeisesti unohtui :D Aikaisemmin ollaan koiteltu houkutella ihan nami nenässä mikä ei ole tosiaan toiminut alkuunsakaan..mutta ilmeisesti pelko voitettu, joten tästä on hyvä jatkaa! Tuli myös huomattua, että itsellä on kunnossa vähän petraamista, koska Luka on todella nopea. Otettiin muutaman hypyn sarjaa ja harjoiteltiin valssausta, niin kyllä tuli kiire ehtiä koiran eteen! Tuntuu muutenkin siltä, että kyllähän tuo agility Lukalta varmasti sujuisi, ite lähinnä haittaa toisen tekemisiä, kun on niin oudolla maaperällä eikä oikein tiedä mitä on tekemässä :D Mutta eiköhän sitä tässä itsekin opi. Pienimuotoisia hallintaongelmia myös esiintyy agilitykentällä (jossa tosiaan samaan aikaan se kuusi koirakkoa), mutta eipä siihenkään auta kuin harjoitus. On niin hullua, että hallin toisessa päässä toko reeneissä Luka tottelee kokoajan nätisti, eikä karkaile (tai jos yrittää, niin tulee heti käskystä takaisin), mutta kun siirrytään hallin toiseen päähän agility reeneihin jokin ruuvi ilmeisesti herran päässä löystyy ja korviin kertyy vaikkua, kun herra saattaa välillä sooloilla ihan mitä sattuu..vinkulelu on siinä kohtaa ainoa millä tulee luokse. Huoh..

Tokosta vielä muutama sana..otettiin tänään taas ruutua ja vähän hyppyä, sekä paikkamakuu. Taisi siellä seassa olla luoksetulokin..paikkamakuu sujui häiriössä tällä kertaa yllättävän hienosti, eikä Luka noussut kertaakaan! (Otettiin vain minuutin makuu.) Pysyin kuitenkin aika lähellä ja palkkasin useamman kerran. Luoksetulon istumaan jääminen on nyt myös vahva, eli ei enään pyri perään, vaan jää kiltisti odottamaan käskyä, mutta jostain syystä eteentulo on kääntynyt vähän vinoksi. Pitää ilmeisesti ottaa taas pelkkiä 'oikean paikan'-harjoituksia. Ruutu on yhäedelleen entisellä mallillaan, vahvistetaan lähinnä oikeaa paikkaa ja samaten hypyssä vahvistetaan seisomaan jäämistä. Hypyn kohdalla pitäisi ryhtyä harjoittelemaan omaa siirtymistä koiran viereen, mutta olen sitä hiukan lykännyt, koska lähestymistapa ei ole oikein vielä selvillä..Lukalla siis on tapana joko iskeä persus penkkiin tai lähteä vastaan, kun itse kierrän hyppyestettä..hyviä vinkkejä asiaan otetaan vastaan :D

Jos jonkinlaista..

Monenlaista on tosiaan taas puuhailtu, vaikkakin blogin päivittely on ollut hiukan laiskan puoleista..

Eilen oltiin Nokialla Meirän halilla tokoilemassa Kaarinan ja Saijan kanssa. Lukalla oli alussa hiukan vaikeuksia ymmärtää, että ollaan tosiaan menossa tokoilemaan vaikka hakumetsän ukkoja (tai siis akkoja :D) olikin näkyvissä. Alku innostus/hämmennys meni kuitenkin ohi ja päästiin hommiin. Saija otti Nerille paikkamakuun ja vein Lukan viereen makaamaan, mutta jäin ihan viereen. Alkuun pysyi tosi hyvin, mitä nyt välillä kuikuili Saijaa, mutta Kaarinan heittäessä noutokapulaa Hiskille, Luka pomppasi pystyyn. Äkkiä takaisin maahan, mutta mielentila oli selkeästi nyt levoton. Toisella kapulan heitolla pysyin aivan vieressä ja palkkasin samalla niin pysyi hyvin. Oli siis selvästi liikaa häiriötä tässä vaiheessa ja paikkamakuuta pitäisi vahvistaa kovasti. Sen jälkeen otettiin jonkinverran seuraamista ja muutama liikkeestä maahanmeno. Liikkeestä maahanmeno on muuten todella hyvä ja nopea, mutta lähes poikkeuksetta Luka aavistaa viimeisen sivulla nousemisen. Olen nyt koittanut vapauttaa suoraan maakaamisesta, mutta ei ole näköjään vielä toiminut..toistoja toistoja vaan! Sitten oli ruudun vuoro..Saija ja Kaarina olivat tehneet ruudun, joten se oli ihan 'oikean' kokoinen, eli hiukan isompi mitä ollaan aiemmin reenattu, mutta eipä näyttänyt haittaavan tahtia! Ruutua olen opettanut kosketusalustalla ilman, että vien nameja tai leluja ruutuun. Tässä vaiheessa noin 80% kerroista kosketusalusta vielä on ruudussa. Luka on oppinut ruudun idean hienosti! Lähtee eteenpäin innokkaasti ja kuuntelee seis käskyn. Olen käynyt palkkaamasta pelkästä seisomisesta (ettei oppisi aavistamaan), sekä makaamisesta. Muutaman kerran olen huutanut Lukan pois ruudusta seuraamaan poiskulkiessa, mutta varsinaisesti sitä osuutta ei olla vielä reenattu, eikä sitä vielä tarvitsekaan tuohon yhdistää. Eihän meidän koko ruutua muutenkaan tarvitsisi vielä reenailla, mutta ihan oman ja koirankin mielenvirkistykseksi otetaan välillä muutakin kuin alo-liikkeitä.

Maanantaina käytiin taas hakuilemassa ja jotenkin iski aivan epätoivo..jossain kohtaa aikaisemmin olin jo vakuuttunut, että Luka hyvin tietää hakumetsän humpan juonen, mutta ilmeisesti näin ei olekaan. Poitsu poukkoili vähän miten sattuu ensimmäisten hajuhakujen (tai oikeastaan reaktioden) aikana ja päädyttiin sitten jatkamaan pelkillä mielikuvilla. Mielikuvat kyllä näyttävät toimivan, mutta kuitenkin on sellainen olo, että jokin lampun sytyttäjä pitäisi keksiä..
Olen myös miettinyt, että vaikuttiko viimen kerran "jäihin mulahtiminen" (siis jäätynyt suonsilmäke metsässä, josta jäät ritsahtivat Lukan alta) jotenkin negatiivisesti Lukan motivaatioon..vähänhän tuo sitä säikähti, mutta normaalisti jatkettiin sen jälkeen, eikä tuo kyllä mitenkään pelokkaalta näytä. No mistä näitä tietää, voihan tuo olla vaan joku mörköikä juttu :D

Agilityssa ollaan myös kohdattu ongelmia, eli korkeanpaikan kammo! Puomi on hirvittänyt aivan tavattomasti ja olenkin nyt koittanut ottaa ihan uuden lähestymistavan asiaan, eli ollaan otettu pelkkää alastuloa ja pikkuhiljaa myös tasaista osaa ja alastuloa. Liitetään ylöskiipeäminen kuvioihin vasta kun muu on varmaa. Mehän käytiin joskus Lukan kanssa tämmöisessä pentujen agility tutustumisessa, missä puomin ylös-ja alastulot oli laitettu pöydän päälle, eikä Lukalla silloin ollut mitään ongelmaa eikä pienintäkään pelkoa..no, jostain sellaiset on nyt löytynyt :/ Pitäisi olla enemmän reeni aikaa, niin varmasti tuonkin asian kanssa olisi helpompi edistyä. Tunnin aika, jossa samaan aikaan kentällä sählää kuusi koirakkoa, on aika vähän ja välillä jopa hiukan turhauttavaa. Olisi mukava jos kentällä käytäisiin yksitellen ohjaajan kanssa asioita läpi ja odotellessa voisi tahtoessaan harjoitella viereisellä kentällä. No, tarkastellaan asioita uudestaan alkeiskurssin jälkeen..