Hyviä uutisia!

Nonnis, tänään oli sitten se päivä, mitä on jo pidempään jännitetty! Eli kävimme Kankaanpäässä Kari Ventelän luona luustokuvissa. Lukasta kuvattiin lonkat, kyynärät, olat, selkä ja polvet. Ja iloisena voin kertoa, että poitsu on täysin terve luustoltaan! Kyynärät ihan priimat, toinen lonkka a/b-rajalla, toinen b, olat ja selkä täysin normaalit! Polvetkin itsessään terveet, mutta ympärillä näkyi jotakin nuljuluuta(?) mikä itsessään ei siis haittaa mitään. Lääkäri epäili, että Luka on todennäköisesti pentuna itsensä tölvinyt johonkin, mikä ei kyllä olisi mikään ihmekkään :D Hyvien uutisten kera oli sitten mukava lähteä ajelemaan takaisin Tampereelle..vaikka ajomatkalla Marian kanssa tulikin sitten vähän seikkailtua!

Luka tuntuu vieläkin olevan nukutuksen jäljiltä hiukan tötteröö ja näkee todennäköisesti pikku-ukkoja, mutta eiköhän tuokin jo aamulla ole pirteä..päästään sitten heti huomenna jatkamaan taas agility harjoituksia, kun ei terveydellisiäkään esteitä nyt varmasti ole! :)

Epätoivoiset mölleilyt

Kyllä tässä alkaa usko loppumaan..oltiin siis tänään Lempäälässä möllitokossa ja penkin allehan se meni. Ollaan nimenomaan nyt harjoiteltu erilaisissa paikoissa ja erilaisissa häiriöissä, joten ajattelin sen asian olevan kunnossa..mutta ei! Tai ei Luka niinkään ympäristöstään häiriötä ottanut, tai en oikein enää edes tiedä mistä, mutta juuri hetkeä ennnen kehään menoa herra päätti kerätä oikein super kierrokset ja oli sitten myös aivan super levoton, eikä oikein mikään kiinnostanut. Itse kyllä jännitän todella paljon, mutta voiko se muka vaikuttaa noin paljon? Koskaan Luka ei pidä meteliä normaalisti treenatessa, mutta nyt luoksepäästävyys/paikkamakuu rivissä oli aivan mahdoton! Kyllä oikein hävetti..ja olisi varmaan tuossa kohtaa pitänyt kuunnella sitä sisäistä ääntä, että älä edes kokeile makuuta, mutta sinne jäin riviin. Voihan sen arvata kuinka siinä kävi. Puolivälin paikkeilla Lukan vierestä lähti toinen koira ja Luka oli salamana pystyssä. Komenssin takaisin maahan, mutta nollahan se jo siinä kohtaa oli.

Käytiin paikkamakuun jälkeen ulkona vähän ottamassa happea ja sain samalla Lukan taas innostumaan yhdessä tekemisestä. Mentiin sitten takaisin halliin odottamaan omaa vuoroa ja aluksi Luka oli oikein nätisti, mutta taas juuri ennen kehään menoa ihme hermostuminen! No päästiin kuitenkin kehään ja kun kontaktikin vihdoin löytyi, aloitettiin seuraamisella. Siitä saatiinkin yhtä vaille täydet pisteet ja olin siihen itsekkin suht tyytyväinen tuon alkufarssin jälkeen. Jäävät toteutettiin hiukan erikoisesti, eli maahanmenosta jatkettiin suoraan seuraamista ja tehtiin myös seisominen. Eli liikkeet oli niputettu yhteen samaan. Maahanmenosta täydet pisteet ja hyvin Luka tekikin. Jatkettiin seuraamista (hyvä) käskytin seisomaan (jäi hienosti), mutta takaisin tullessa väisti, joten saimme tästä vain yhden pisteen! (täydet 5) Eli suhteellisen tiukka linja siis. Luoksetulossa jouduin käydä palauttamassa istumaan, joten tästäkään ei juuri pisteitä ropissut :D Kokonaisvaikutus oli 7, lähinnä tuon alkufarssin takia ja tuomari sanoikin, että kovin koira oli levoton ja häiriö treeniä pitäisi tehdä. Ihan totta, mutta kun ollaan sitä tehty! Toiset on leikkinyt vieressä, on ollut täysin vieraita koiria jne, mutta ei silti ole koskaan ollut tuollaista käytöstä treeneissä. Jotain kummallista mun on täytynyt siinä tehdä (en kuolemaksenikaan keksi mitä), koska on tosiaan vaikea uskoa, että mun jännittäminen ihan noin dramaattisesti Lukaan vaikuttaisi. Nyt on siis hiukan epätoivoinen fiilis tokoiluiden suhteen, mutta ehkä se tästä..ensi sunnuntaina meillä on omissa treeneissä kisareenit, joten ehkä siellä joku osaisi nähdä meidän suorituksesta jotain, mitä itse en huomaa.

Hyvän mielen agilityt

Tänään oli taas tauon jälkeen agility reenit ja alkukankeuden jälkeen sujui aivan mahtavasti! Kuten ennenkin sanottu, Luka on kyllä taitava, itse kun oppisi vielä ohjaamaan ;) Mutta jopa tuo ohjaus tuntui sujuvan tänään paremmin. Eritoten kepeillä tuli kerta heitolla edistystä, kun ilmeisesti vähän vahingossa aloitettiin niin, että kaksi verkoista puuttui. Ensimmäisen kerran Luka (kuten itsekin :D) hiukan häkeltyi, mutta kun kerran autoin kädellä, niin seuraavilla kerroilla ei juuri enää apua tarvittu. Ilmeisesti nuo kepit on Lukalle ihan lempi este, koska 'kepit' käskytyksen jälkeen vauhti entisestään kiihtyi, eikä keppien alussa olevaa namiakaan enää kerennyt syömään! Tulin niin kovin hyvälle tuulelle reeneissä, että innostuin oikein piirtelemään tuota jälkimmäisenä reenattua rataa.

Jostain syystä tuo lopussa oleva putki vaati useamaan käskyn, useammalla kerralla..olin varmaan itse hiukan myöhässä, kun olin niin häkeltynyt siihen asti hienosti sujuneesta radasta :D

Meillähän oli tosiaan pieni reenitauko, kun Luka oli kipeänä ja siinä samalla jäi tokoilut vähän vähemmälle. Kotona ollaan jotain pientä tehty, mutta ei varmasti tarpeeksi siihen nähden, että sunnuntaina on möllitoko kisat! :D Mutta ajatuksena on ottaa nuo mölleilyt ohjelmatreeninä. Näkeepähän taas hiukan missä mennään!

Luka luksukka 1v!

Niin se aika vain rientää ja Lukallakin siis ikää jo vuosi! Paljon on kerennyt tapahtumaan ja varmasti vielä enempi on luvassa :) Kuluvalle vuodelle on kovasti suunnitelmia, saapi nähdä kuinka meitin käy ;)

Paljon onnea myös muille Ässille!

Komea poika 1v.

Olen kyllä hirmu onnellinen, että se oli juuri Luka, joka meille vajaa vuosi sitten muutti. Vaikka välillä onkin ollut hermot koetuksella, päivääkään en vaihtaisi pois! Lukasta on kuoriutumassa aivan loistava pieni harrastuskoira, joka selvästi tykkää tehdä töitä! Ja vaikka poitsu on itsenäisiin ratkaisuihin kykenevä, välillä jopa kovapäinen pörrö, on se kotona aikamoinen sylipuudeli :D

Kisavarma koira - Pekka Korri

Tänään olin Pekka Korrin kisavarma koira koulutuksessa Nokialla ja täytyy sanoa, että oli todella antoisa päivä! Olin siis ilman Lukaa kuunteluoppilaana ja mukaan tarttui runsaasti hyviä vinkkejä ja hieman uusi katsantakanta. Luennolla käsiteltiin paljon motivaation luomista ja erilaisia palkkaustapoja ja sitä, miksi juuri tietty palkkaustapa sopii tiettyihin tilanteisiin. Yksi isoimmista viesteistä oli se, että koiralle ei pitäisi olla harjoituksia tai kilpailuja, vaan ainoastaan tokoa. Käsiteltiin siis erilaisten harjoitusten tekemistä ja korostettiin ohjelmatreenien tärkeyttä, nimenomaan kisakoiran koulutusta ajatellen. Tällaiset treenit ovat varmasti omiaan myös oman jännittämisen hillitsemiseen. Koiran kanssa pitäisi siis harjoitella kaikkia mahdollisia tilanteita, mitä kokeessakin tulee eteen, mukaanlukien siirtymiset liikkeiden välillä, palautteen kuunteleminen tuomarilta, mahdollisesti jotakin säheltävä liikkuri jne. Eli jo treeneissä pitäisi useasti käydä läpi niin kokeenomainen suoritus, että koetilanne ei sitten eroa siitä millään tavoin. Tällaisia treenejä ei tietenkään pysty yksin tekemään, mutta eiköhän tässä tätä porukkaakin ole :)

Koulutuksesta sai todellakin uutta potkua ja aionkin nyt tehdä meillä treeniohjelman ja asettaa erilaisia välitavoitteita treenien kanssa ja siten myös järkeistää tätä touhua..ettei tulisi roiskittua ihan miten sattuu :D Itselle yksi tärkeimmistä asioista on myös muistaa pitää harjoitukset tarpeeksi helppoina, että koira niissä onnistuu, mutta myös tarpeeksi vaikeina, että kiinnostus pysyy yllä! Samoin pitäisi aina muistaa itselleen jankuttaa, että tässä ei ole mitään kiirettä!