Jos jonkinlaista..

Monenlaista on tosiaan taas puuhailtu, vaikkakin blogin päivittely on ollut hiukan laiskan puoleista..

Eilen oltiin Nokialla Meirän halilla tokoilemassa Kaarinan ja Saijan kanssa. Lukalla oli alussa hiukan vaikeuksia ymmärtää, että ollaan tosiaan menossa tokoilemaan vaikka hakumetsän ukkoja (tai siis akkoja :D) olikin näkyvissä. Alku innostus/hämmennys meni kuitenkin ohi ja päästiin hommiin. Saija otti Nerille paikkamakuun ja vein Lukan viereen makaamaan, mutta jäin ihan viereen. Alkuun pysyi tosi hyvin, mitä nyt välillä kuikuili Saijaa, mutta Kaarinan heittäessä noutokapulaa Hiskille, Luka pomppasi pystyyn. Äkkiä takaisin maahan, mutta mielentila oli selkeästi nyt levoton. Toisella kapulan heitolla pysyin aivan vieressä ja palkkasin samalla niin pysyi hyvin. Oli siis selvästi liikaa häiriötä tässä vaiheessa ja paikkamakuuta pitäisi vahvistaa kovasti. Sen jälkeen otettiin jonkinverran seuraamista ja muutama liikkeestä maahanmeno. Liikkeestä maahanmeno on muuten todella hyvä ja nopea, mutta lähes poikkeuksetta Luka aavistaa viimeisen sivulla nousemisen. Olen nyt koittanut vapauttaa suoraan maakaamisesta, mutta ei ole näköjään vielä toiminut..toistoja toistoja vaan! Sitten oli ruudun vuoro..Saija ja Kaarina olivat tehneet ruudun, joten se oli ihan 'oikean' kokoinen, eli hiukan isompi mitä ollaan aiemmin reenattu, mutta eipä näyttänyt haittaavan tahtia! Ruutua olen opettanut kosketusalustalla ilman, että vien nameja tai leluja ruutuun. Tässä vaiheessa noin 80% kerroista kosketusalusta vielä on ruudussa. Luka on oppinut ruudun idean hienosti! Lähtee eteenpäin innokkaasti ja kuuntelee seis käskyn. Olen käynyt palkkaamasta pelkästä seisomisesta (ettei oppisi aavistamaan), sekä makaamisesta. Muutaman kerran olen huutanut Lukan pois ruudusta seuraamaan poiskulkiessa, mutta varsinaisesti sitä osuutta ei olla vielä reenattu, eikä sitä vielä tarvitsekaan tuohon yhdistää. Eihän meidän koko ruutua muutenkaan tarvitsisi vielä reenailla, mutta ihan oman ja koirankin mielenvirkistykseksi otetaan välillä muutakin kuin alo-liikkeitä.

Maanantaina käytiin taas hakuilemassa ja jotenkin iski aivan epätoivo..jossain kohtaa aikaisemmin olin jo vakuuttunut, että Luka hyvin tietää hakumetsän humpan juonen, mutta ilmeisesti näin ei olekaan. Poitsu poukkoili vähän miten sattuu ensimmäisten hajuhakujen (tai oikeastaan reaktioden) aikana ja päädyttiin sitten jatkamaan pelkillä mielikuvilla. Mielikuvat kyllä näyttävät toimivan, mutta kuitenkin on sellainen olo, että jokin lampun sytyttäjä pitäisi keksiä..
Olen myös miettinyt, että vaikuttiko viimen kerran "jäihin mulahtiminen" (siis jäätynyt suonsilmäke metsässä, josta jäät ritsahtivat Lukan alta) jotenkin negatiivisesti Lukan motivaatioon..vähänhän tuo sitä säikähti, mutta normaalisti jatkettiin sen jälkeen, eikä tuo kyllä mitenkään pelokkaalta näytä. No mistä näitä tietää, voihan tuo olla vaan joku mörköikä juttu :D

Agilityssa ollaan myös kohdattu ongelmia, eli korkeanpaikan kammo! Puomi on hirvittänyt aivan tavattomasti ja olenkin nyt koittanut ottaa ihan uuden lähestymistavan asiaan, eli ollaan otettu pelkkää alastuloa ja pikkuhiljaa myös tasaista osaa ja alastuloa. Liitetään ylöskiipeäminen kuvioihin vasta kun muu on varmaa. Mehän käytiin joskus Lukan kanssa tämmöisessä pentujen agility tutustumisessa, missä puomin ylös-ja alastulot oli laitettu pöydän päälle, eikä Lukalla silloin ollut mitään ongelmaa eikä pienintäkään pelkoa..no, jostain sellaiset on nyt löytynyt :/ Pitäisi olla enemmän reeni aikaa, niin varmasti tuonkin asian kanssa olisi helpompi edistyä. Tunnin aika, jossa samaan aikaan kentällä sählää kuusi koirakkoa, on aika vähän ja välillä jopa hiukan turhauttavaa. Olisi mukava jos kentällä käytäisiin yksitellen ohjaajan kanssa asioita läpi ja odotellessa voisi tahtoessaan harjoitella viereisellä kentällä. No, tarkastellaan asioita uudestaan alkeiskurssin jälkeen..